Teksti:  CONTACT _Con-4139F2068F \c \s \l Antero Laukkanen

Kuva: Mikko Toivari

HENGELLISESTI PIMENEVÄ EUROOPPA

Itsekeskeinen ja mukavuudenhaluinen seurakunta kantaa vastuun Euroopan hengellisestä tilasta. Vanhalla lähettimantereella Jumala on ajettu nurkkaan.

Perinteisen kristillisyyden vaikutus Euroopassa vähenee, ja maallistuvan Euroopan takana olevat pimeyden voimat haluavat otteeseensa myös seurakunnan.

Vain hereillä oleva seurakunta, joka uudistuu jatkuvasti Pyhän Hengen vaikutuksesta, pystyy vastustamaan niitä ajatuksia, joita maallistunut ja nopeasti antikristilliseksi muuttuva eurooppalainen kulttuuri haluaa seurakuntaan istuttaa.

Kristillisyyden vaikutuksen heikkeneminen on ollut erityisen nopea kahden viime vuosikymmenen aikana. Tämä käy selvästi ilmi erilaisten yhteiskunnan arvoja mittaavien tutkimuksien tuloksista. Tutkimuksen mukaan 72,3 prosenttia eurooppalaisista pitää itseään uskonnoltaan kristittynä mutta vain 4,3 prosenttia katsoo sen tarkoittavan Jeesuksen seuraamista ja velvoitetta kertoa uskostaan lähimmäisille (The European Spiritual Estimate - ESE).

Eurooppalainen usko on yksityistä ja muodollista.

Kristinuskon vaikutuksen heikkenemisen syynä ei ole kristillisen uskon voiman katoaminen vaan sen kannattajissa tapahtuva muutos. Se, mitä kristikansa ennen piti uskon kannalta tinkimättömänä arvona ja totuutena, on nyt kriittisen pohdinnan kohteena. Tämä maallistumiskehitys, sekularismi, ei ole ainoastaan kristinuskon vaan kaikkien Euroopan uskontojen ongelma. Eurooppa on nopeasti muuttumassa jumalattomuuden tyyssijaksi.

ARVOT ALTTARILLA

Uskonnollinen ja sosiaalitieteellinen moniarvoisuus eli pluralismi on nousemassa tärkeäksi eurooppalaiseksi arvoksi. Se johtaa kaikkien uskontojen ja arvojen heikkenemiseen. Kaikille uskonnoille annetaan yhtäläinen arvo, mutta yliluonnollisen olemassaolo kyseenalaistetaan, vaikka uskontojen edustamia arvoja pidetäänkin tärkeinä.

Tämä johtaa yhteen Humanistisen manifestin (1933, 1993, 2000) keskeisistä tavoitteista: maailmaan, jossa uskonnoilla on oma selkeä rooli ilman jumalisuuden läsnäoloa ja jossa ihminen on kaiken keskus.

Humanistinen manifesti II vuodelta 1973 kirjoitettiin uuden moraalisen vallankumouksen kynnyksellä: se puolusti oikeutta syntyvyyden säännöstelyyn, aborttiin, avioeroon, aikuisten väliseen vapaaehtoiseen seksuaaliseen vapauteen ja eutanasiaan. Kaikki voimme nähdä, kuinka tämä julistus on vaikuttanut aikamme ajatteluun.

Bruce Bawer on todennut: ”Kristillisyyden vaikutuksen väheneminen on Euroopalle kohtalokasta. Kristillisyys on aina edustanut elämän merkitystä ja tarkoitusta, määritellyt oikeudenmukaisuuden ja ihmisarvon. Nyt sen vähenemisen myötä syntyy vakaumuksellinen tyhjiö, josta monet muut uudet voimakkaita vakaumuksia edustavat uskonnot, kuten islamilaisuus, löytävät uuden kasvualustan.”

KRISTUS VAI MINÄ?

Jumalan maailmassa kaiken keskipiste on Kristus. Ihmisen maailmassa kaiken keskipisteenä olen minä (Francis Frangipane).

Eräässä seminaarissa puhuja kuvasi suomalaisten muuttunutta perhekäsitystä. Gallupissa oli kysytty vastaajilta, mikä ja millainen heidän perheensä oli. Kapeimmillaan vastaus kuului: ”Minä olen itseni perhe.”

Olin järkyttynyt kuulemastani. Minuuden ihannointi, itsensä toteuttaminen, itsensä löytäminen ja oikeus omaan kuolemaan ovat tätä aikaa kuvaavia teemoja. Näiden kanssa samalle viivalle sopivat aika huonosti Jeesuksen sanat ”joka itsensä kieltää, löytää elämän” tai Paavalin opetus ”emme ole itsemme omia”.

Kenelle tai mille sinä elät? Mikä on sinun käsityksesi perheestä?

Yksi kasvavan itsekkyyden ilmenemismuodoista on lapsettomuuden valinta mukavuussyistä. Eräillä alueilla saksassa yli kolmannes aviopareista on ilmoittanut, ettei aio hankkia koskaan lapsia, koska lapset rajoittavat heidän mahdollisuuksiaan nauttia elämästä. Tilastollisesti kansakunnan terveen kasvukehityksen edellytyksenä ovat perheet, joissa on keskimäärin 2,1 lasta (Suomi 1,84). Saksassa luku on 1,34, ja joissain saksalaisissa kaupungeissa alle 1,0. Tämä johtaa siihen, että vanhusväestön osuus ylittää nuorten osuuden alle 50 vuodessa. Joidenkin arvioiden mukaan koko Euroopan keski-ikä vuonna 2050 olisi 52,3 vuotta (Philip Jenkins). Se tarkoittaa myös sitä, että joudumme tekemään työtä tulevaisuudessa pidempään.

KUIHTUVA VÄESTÖ

Arvioiden mukaan Euroopalla on edessään aika, jolloin eläkeiän tavoite on 70 vuotta. Normaalia olisi saada nauttia työajan hedelmänä arvokas ja rauhaisa vanhuus. Nyt itsekkyytemme vie meiltä vanhuuden levon, ja tilalle tulee työn orjuus harmauteen asti.

Vanhan mantereen kansojen syntyvyyden hiipuessa on keskellämme olevien islaminuskoisten määrä moninkertaistunut.

On laskettu, että vuonna 2050 Euroopan suurin etninen ryhmä ovat muslimit. Samaan aikaan eurooppalainen kantaväestö kuihtuu vaikutukseltaan voimattomaksi, itsekkyytensä hedelmänä. On jotenkin järkyttävää, että tässä kehityksessä Suomi saa kunnian olla Euroopan nopeimmin vanheneva kansa.

Antikristilliseksi muuttuvaan eurooppalaiseen kulttuuriin ja ajatteluun eräs voimakkaimmista vaikuttajista on opetusjärjestelmämme. Sen älylliset perusteet ovat juurtuneet humanismiin, rationalismiin ja naturalismiin. Nämä yhdessä muodostavat sellaisen opintoputken, jonka läpi kulkiessamme koko ajattelutapamme malli muokataan tähän antikristilliseen aikaan ja ajatteluun sopivaksi.

Ihminen määritellään luonteeltaan henkiseksi olennoksi mutta hänen hengellinen olemuksensa kielletään. Nämä valistuksen ajasta juurensa saaneet filosofiset näkemykset ovat ajattelumme perustana.

PIENI JUMALAMME

Niiden tähden myös me kristityt pidämme luonnollisena tarvetta inhimillistää ja järkeistää Jumala ja suorastaan velvollisuutenamme suhtautua kriittisesti Raamatun ilmoitukseen. Näin alamme alitajuisesti suhteuttaa Raamatun totuuksia vallitsevien olosuhteiden mukaiseksi, jolloin kadotamme evankeliumin ytimen, sen muuttavan voiman.

Kadotamme uskon yliluonnolliseen Jumalaan, ja Jumalastamme tulee inhimillisen kokoinen, ymmärrettävä ja järkevä sen sijaan, että tunnustaisimme Hänen käsittämättömän valtasuuruutensa. Olemme tiellä, josta ainoa, siis ainoa ulospääsy on paluu Jumalan ajattelutapaan. Löytää uudestaan Jumala sellaisena kuin Hän itsensä meille Sanassaan kuvaa.

Eurooppalaisen yhteiskunnan arvojen muutokset vaikuttavat enemmän kristittyjen ajatteluun ja tapaan elää kuin kristinuskon totuudet. Jeesuksen opetukset ja Jumalan kokonaisvaltainen ilmoitus ihmiskunnalle Raamatussa on monelle vain yksi arvojen viitekehys, ei enää se merkittävin ja kaiken edelle menevä malli.

Seurakunta ei ole enää yhteisö, jossa haluan palvella ja antaa oman panokseni yhteisen uskomme hyväksi, vaan paikka, jossa odotan, että minua palvellaan. Olemme siirtyneet kristuskeskeisestä seurakuntaelämästä seurakuntaklubi-ajatteluun, jossa pisimmän korren vetää seurakunta, joka järjestää parhaimmat palvelut. Ongelmamme on sisäänpäin kääntynyt kulttuuri.

LÄHETYSKENTTÄNÄ EUROOPPA

Useissa Euroopan maissa näemme uusia hienoja ja voimakkaasti vaikuttavia megaseurakuntia. Vaikka niiden tilaisuuksiin osallistuu viikoittain tuhansia ihmisiä, emme näe tunnustavan kristillisyyden Euroopassa kasvavan.

Suhteellinen osuutemme väestöstä laskee jatkuvasti. Kun lisäksi joudumme toteamaan, että kristittyjen usko omaan missioonsa heikentyy, kokonaisvaikutuksemme haalistuu haalistumistaan. Ainoa todella merkittävä valopilkku on jatkuvasti kasvava, lähinnä Afrikan kansoista tulevien maahanmuuttajien keskuudessa toimiva voimakas herätys. Näille seurakunnille on tyypillistä apostolisen ajan seurakunnan voittoisaa elämää korostava opetus, ja näitä afrikkalaisten perustamia uusia seurakuntia on syntynyt nopeassa tahdissa erityisesti Ranskassa.

On sinänsä jotensakin humoristista, että näistä Ranskan siirtomaavallan ajan kansoista tulee ranskaa puhuvia evankelistoja, jotka tuovat evankeliumia entiseen isäntämaahansa.

Aluksi seurakunnan toiminta oli yksinkertaista ja puhuttelevaa, sittemmin monimutkaista ja vähemmän puhuttelevaa. Se oli ihmisten yhteyttä kotien keskellä, nyt rakennusten yhteyttä ilman ihmisiä. Siirtymä on ollut sisäisestä ulkoiseen, yksinkertaisesta monimutkaiseen.

Miten Jumala voisikaan meihin vaikuttaa, jos emme irtaannu aikavarkaista? Kilpailu huomiostasi kiristyy.

AIKA ON LAHJA

Yllättäen myös Jumala joutuu kilpailemaan saamastaan huomiosta. Hän tietää, että se, mille annat aikaasi, muokkaa ajatteluasi eniten. Seurakunnalliset toimet saavat meiltä noin 4 - 6 tuntia viikossa. Televisio ja Internet saavat jo noin 4,5 tuntia vuorokaudessa. Kun lisäämme tähän muut mediat ja harrastukset, ymmärrämme, miksi olemme kadottamassa Jumalan tavan ajatella.

Elämämme suurin lahja, aika, on annettu Jumalan ulkopuolella oleville asioille ja kohtaamisille.

Minulle pastorina on tärkeää, että seurakuntalaiset tulevat Sanan kuuloon seurakuntaan, ovat yhteydessä muihin kristittyihin myös seurakunnan ulkopuolella ja oppivat lukemaan Raamattua, löytämään sieltä hakemansa ja kasvamaan uskossaan, myös kotioloissaan. Jos näin ei käy, ei minulla eikä Jumalalla ole heidän ajatteluunsa kovinkaan suurta vaikutusta. Meidät on marginalisoitu, sysätty tärkeysjärjestyksessä sivuun.

Samalla kun etsimme kulttuurisesti relevanttia tapaa viestittää ikivanhaa pelastussanomaa, olemme huomaamattamme ajautumassa ulos Raamatun radikaalista ajattelusta: Jumala on yliluonnollinen, mutta ihminen on syntinen ja tarvitsee pelastusta itsestään.

Jeesuksen opetukset eivät olleet luonteeltaan sopeutuvia vaan ne olivat omaa aikaansa ja kulttuuriaan muuttavia teesejä. Ne haastoivat vallitsevat olosuhteet ja tarjosivat toisenlaisen tavan ajatella. Jeesuksen opetusten radikaalisuus on edelleen kansoja muuttava mutta niiden menestys on riippuvainen kannattajien uskosta niiden ainutlaatuisuuteen.

”Elä enemmän, kuluta vähemmän” on radikaalia ja täysin markkinatalouteen uskoa julistavan yhteiskunnan vastaista. ”Antaessaan saa”, ”rakasta vihollistasi”, ”käännä toinen poski sille, joka sinua väärin kohtelee”, ”älä petä puolisoasi”, ”älä tapa”, ”älä tavoittele lähimmäisesi omaisuutta”. Nämä ovat historian suurimpia sanoja. Jos me kristittyinä kadotamme niiden merkityksen, on tulevaisuutemme jo nyt nähtävissä.

Artikkelin kirjoittaja on Majakka-seurakunnan pastori ja Espoon kaupunginvaltuutettu.