Teksti: Seppo Pehkonen ja Kirsi Koskinen

Kuva: Mikko Toivari

”Jumala paransi minut”

Järvenpääläinen perheenäiti Kirsi Koskinen parantui viime kesänä Morbus Crohn -nimisestä autoimmuunista tulehduksellisesta ruuansulatuselimistön sairaudesta. Hän ehti sairastaa tautia 14 vuotta. Viime keväänä alkoi kuitenkin tapahtua merkillisiä asioita.

Seitsemän leikkauksen jälkeen vuonna 2000, kun sytostaatti- ja kortisonilääkkeet eivät enää tehonneet tautiin, Kirsi siirtyi noudattamaan SCD-nimistä ruokavaliota. Hän ei saanut enää syödä perunaa, riisiä, maissia, soijaa, palsternakkaa, viljatuotteita, laktoosia, sokeria tai mitään muitakaan makeutusaineita.

– Verisuonen lähelle osuessaan tauti voi saada aikaan voimakkaita sisäisiä verenvuotoja, jotka pahimmillaan johtavat jopa kuolemaan, Kirsi kertoo.

Sairautta pidetään lääketieteellisesti parantumattomana. Kirsin sairaus oli luokiteltu henkeä uhkaavaksi. Vuosituhannen vaihteessa hänelle oli jo varattu kahdeksas leikkaus sisäisen verenvuodon vuoksi kiireellisenä. – Lääkäreiden mukaan leikkaus olisi luultavimmin vienyt minulta ruuan sulatus- ja imeytymiskyvyn, jonka vuoksi minulle olisi jouduttu asentamaan pysyvä letku vatsanpeitteiden läpi mahalaukkuun.

Kaksi päivää ruokavalion aloittamisen jälkeen Kirsi sai Jumalalta lupauksen: ”Saat rauhan sairaudestasi”. – Kolme päivää tämän jälkeen sisäinen verenvuoto pysähtyi kuin seinään. Tätä ihmettä kesti aina tähän kesään asti, ja sairaus pysyi kuin unessa oikean ruokavalion avulla.

Tänä aikana Kirsi ei tarvinnut lääkkeitä eikä joutunut kertaakaan sairaalahoitoon Crohnin taudin vuoksi.

Suorat lähetykset

Toukokuussa 2008 Kirsi kuuli hyvältä ystävältään, että Floridassa oli syttynyt herätys ja että sitä voisi seurata GOD TV:ltä. Asia jäi kuitenkin sikseen, sillä Koskisilla ei ollut satelliittiantennia. Myöhemmin kävi ilmi, että suoria lähetyksiä voisi katsoa myös netistä. Kirsi halusi varmistua, että kyseessä oli todella oikea herätys.

– Erityisesti kuolleista heräämiset tuntuivat liian paksulta ollakseen totta. Kaikesta varauksellisuudestani huolimatta kokouksista välittyi alusta alkaen vahva Pyhän Hengen läsnäolo.

– Jumalan rakkauden kosketus sai kyyneleet virtaamaan joka kerta kokouksia seuratessani. En voinut olla itkemättä nähdessäni pienten lasten parantuvan, vanhusten nousevan rullatuoleista tai syöpäpotilaiden iloitsevan kasvainten häviämisestä. Lähetyksistä välittynyt Jumalan pyhyys vakuutti minut.

Lähetyksiä katsoessaan Kirsin mieleen muistuivat ne lukuisat sukulaiset ja tuttavat, joiden puolesta hän oli tuloksetta jo vuosia rukoillut. Nyt hänen oli sähköpostilla helppo välittää sanomaa tapahtumista evankelioimismielessä. Tässä sentään tehtiin historiaa, sillä aiemmin herätyksiä ei ollut todellakaan voinut seurata suorana tv:n kautta.

– Tässä mielenkiintoista katsottavaa: ensi kertaa suoraa lähetystä herätyksen keskeltä! kuului sähköpostiviestin sanoma. Monet tarttuivat syöttiin.

Uutta intoa

– Ajattelin mielessäni, että ehkäpä tämä ravistelisi ihmisten käsityksiä siitä, mitä usko elävään Jumalaan on. Raamatussa parantumisihmeet eivät ole tarua, vaan mitä totisinta totta. Ja sama voima vaikuttaa yhä uskovissa!

Ihme tapahtui. Kaksi Kirsin sukulaista kiinnostui herätyksestä haluten lisätietoja. Toinen heistä uudistui uskossaan katsottuaan vain kaksi lähetystä Floridasta. Hän soitti seuraavalla viikolla innosta hehkuen, että oli viikonloppuna parantunut nivelreumasta Jeesuksen nimessä.

Muutaman päivän kuluttua tuli uusi soitto samalta henkilöltä. Hän oli käynyt verikokeissa ja reumahoitaja oli ollut ihmeissään. Tulehdusarvo oli laskenut edellisviikkoisesta yli 150:stä täysin normaaliin. Hoitaja oli sanonut, ettei sen näin nopeasti pitäisi laskea, koska arvo oli koko talven ollut pilvissä!

Parantumiset eivät loppuneet kuitenkaan tähän. Toinen sukulainen soitti myös ja pyysi rukoilemaan. Hän oli menossa sappikivileikkaukseen ja tilanne oli hyvin vaikea. Kipukohtauksia oli paljon ja ne olivat rankkoja. Kirsi lupasi rukoilla miehensä kanssa ja lupasi samalla lähettää sen myös herätyksen keskelle sähköpostitse, kun siellä kerran on ihmisiä parantunut vakavista sairauksista.

Pyhän Hengen voima

– Seuraavaksi sukulaiseni soitti, että juuri sinä yönä, kun Floridassa oli rukoiltu hänen puolestaan, kivut olivat merkittävästi vähentyneet. Hän ei tarvinnut kuudesta reseptikipulääkkeestä enää kuin kahta. Seuraavan lääkärikäynnin lähestyessä kipulääkettä ei tarvittu enää lainkaan.

Kun sukulaistäti oli käynyt leikkaukseen valmistavassa ultraäänitutkimuksessa, Kirsi sai uuden soiton. – Lääkäri ei ollut löytänyt sappikivistä jälkeäkään. Jopa isoin kivi oli hävinnyt, vaikkei sen olisi omin avuin pitänyt mitenkään voida tulla ulos. Leikkaus peruutettiin!

Kirsi oli pelkästään iloinen näistä suvussa tapahtuneista ihmeistä. Kun häneltä itseltään kysyttiin, aikooko hän mennä Lakelandiin, vastaus oli kielteinen. Hän oli vakuuttunut, ettei sinne tarvitse mennä, koska herätys tulee kyllä ajallaan Suomeenkin.

Kesäkuun alkupuolella Kirsi oli tiskaamassa astioita. Hän muisti illalla lähestyvän Floridan kokouksen. Samalla hetkellä valtava Pyhän Hengen voima laskeutui hänen ylleen päästä varpaisiin. Sama toistui seuraavina päivinä.

Kirsi päätti kertoa miehelleen näistä kummallisista ilmiöistä. He ihmettelivät asiaa yhdessä. Seuraavana päivänä aviomies ilmoitti, että haluaa satsata vaimoonsa ja lähettää hänet Lakelandiin viikoksi!

Kivut palaavat

Juuri ennen matkalle lähtöä heinäkuun puolivälissä Kirsi sai Jumalalta sanan: ”Syökää, mitä eteenne pannaan.” – Mietin asiaa pitkään. Tiesin, että tavallisen ruuan syöminen aktivoisi Crohnin taudin. Samalla ymmärsin, etten koskaan voisi tietää parantuneeni, ellei tauti olisi aktiivinen.

Hän epäröi kuitenkin yhä, koska puolitoista viikkoa aiemmin kolme päivää tavallista ruokaa syötyään kivut olivat jälleen palanneet.

Sanankohta ei kuitenkaan antanut Kirsille rauhaa. Hän päätti alkaa syödä tavallista ruokaa. Floridaan lähtiessään tauti oli jo täysin aktivoitunut. Kudosten tuhoutumisesta aiheutuvaan kipuun oli kyllä annettu Suomessa opiaattiperäisiä kipulääkkeitä, mutta nyt hänellä ei ollut lääkkeitä mukana.

– Toisena kokousiltana kipu oli jo niin raastavaa, etten voinut lainkaan keskittyä kokoukseen. Rukoilin Jeesusta avuksi tuskaani samalla ihmetellen, että näinkö tämän uskonaskeleeni piti päättyä.

Kokouksen loppupuolella 10 000 hengen telttahallissa puhuja pyysi kaikkia paikalla olijoita nousemaan seisomaan ja kohottamaan kätensä yhteisen rukouksen ajaksi. – Kukaan ei koskenut minuun tai laittanut käsiä päälleni. Oli pelkkä yhteinen rukous paranemisen puolesta. Ainoastaan käsissä tuntui vähän aikaa Pyhän Hengen voima, mutta mitään näkyvää ei tapahtunut.

Parantumisihme

– Mutta aamulla majapaikassa herätessäni kipu oli poissa! Aloin riemuita: Jeesus rakas, mitä ihmettä tämä on? Ehkä sittenkin kuulin Sinua oikein!

Lauantain päiväkokous pidettiin 700-paikkaisessa Ignited-kirkossa Lakelandin toisella puolella, siellä, missä herätys oli alun perin puhjennut. – Seisoin yhteisen rukouksen aikana kädet ylös kohotettuina. Samalla tunsin, kuinka niskan kautta selkärangastani alettiin vetää ulos jotain hyvin raskasta ja tiukassa olevaa. Se tuntui samalta kuin minusta olisi kiskottu paksu köysi pois. Tuntemus oli kivunomainen, mutta katosi pian täysin.

Kokouksesta hän ajoi suoraan iltatilaisuuteen lentokenttäalueen telttahallille. Vapaaehtoisena tuoleja järjestellessään hän tajusi, ettei maha ollut enää lainkaan sekaisin.

– Varovasti aloin miettiä, olisikohan tämä sellainen vähitellen etenevä parantuminen? Halusin kuitenkin nähdä koko jutun loppuun saakka.

Vaikka kaikki muu tuntui olevan jo kunnossa, Kirsi tunsi vielä suussaan sairauden jälkiä: tulehtuneita haavoja, rakkuloita ja kipua.

Viimeisenä iltana kaikki majapaikassa tutuiksi tulleet ihmiset olivat yhdessä koolla. – Kun olimme jo hajaantumassa, asuinrakennuksen toisessa päässä asuva nuori mies kysyi minulta, saisiko hän vielä rukoilla lyhyesti puolestani. Hän pyysi hyvin mutkattomasti, että Jeesus parantaisi kaikki soluni päästä varpaisiin.

Rohkeus todistaa

– Tilanteessa ei tapahtunut varsinaisesti mitään. Kirsi tunsi kyllä Pyhän Hengen läsnäolon. – Vasta aamulla lentokenttää kohti ajaessani tajusin, että suuni oli täysin terve. Sairaudesta ei ollut enää jälkeäkään. Olin sittenkin kokonaan parantunut! Viestittelin parantumisesta heti lentokentälle päästyäni sekä majapaikan järjestäjille että sukulaisilleni.

Eikä tämä ollut edes matkan ainoa vaikutus. Paranemisensa jälkeen Kirsi sai rohkeuden todistaa lentokoneessa vieressään istuneille, mitä Jeesus oli matkan aikana hänelle tehnyt. Sama on jatkunut myös koti-Suomessa.

– Olen kertonut parantumisestani lukuisille uskoville ja ei-uskoville. Useimmat ihmiset eivät ole lainkaan uskonasioista kiinnostuneita, mutta usein heidän asenteensa muuttuu, kun he kuulevat vakavasta sairaudesta paranemisesta.

Kirsi ei ole Floridan matkan aikana eikä sen jälkeenkään tarvinnut enää minkäänlaista erikoisruokavaliota. Hän voi syödä täysin normaalisti. Sairauden oireet ovat pysyneet poissa ja koko viisihenkinen perhe on iloinnut parantumisen tuomasta helpotuksesta arkeen.

Lakelandin herätys myllerryksessä

Tämän vuoden huhtikuussa alkanut Pyhän Hengen vuodatus sai pian kansainväliset mittasuhteet, kun GOD-TV alkoi päivittäin näyttää kokousohjelmia Lakelandin herätyksen keskeltä. Sama oli mahdollista myös netin välityksellä.

Elokuun puolivälissä ilmeni, että näkyvänä johtohahmona toimineen Todd Bentleyn inhimillinen heikkous tuli esiin hänen avioliitossaan - aiheuttaen luonnollisestikin suurta hämmennystä. Liikehdintään alkujaankin kriittisesti suhtautuneet saivat nyt aiheen sanoa: ”Mitä me sanoimmekaan.”

Mielestäni ei ole kuitenkaan meidän asiamme asettua tilanteessa syyttäjän kanssa samaan rintamaan, vaan rukoilla, että parantuminen ja ennalleen asettaminen voisivat todella tapahtua. Tapahtumiin liittyviä epävanhurskaita toimia emme tietenkään hyväksy. Bentley tarvitsee nyt henkilökohtaiseen elämäänsä apua, parannuksen tekoa ja eheytymistä.

On selvää, että vihollinen pyrkii tämän ikävän tapahtuman kautta lyömään matalaksi kaiken tapahtuneen. Todd Bentleyn vetäytyminen siitä ei tee kuitenkaan tyhjäksi sitä Hengen vuodatusta, joka on todella tapahtunut ja ollut siunaukseksi maailmanlaajuisestikin. Vaikka kokoukset eivät enää jatku suuressa telttahallissa, ihmisten sydämissä on edelleen jano ja nälkä todellisen herätyksen puoleen.

Samalla kun monet seurakunnat iloitsevat jäsentensä kokemista parantumisista ja uudistumisista sekä uusista uskoon tulleista saimme jälleen muistutuksen siitä, että mitä suurempi näkyvä vastuu, sitä tärkeämpää on olla läpinäkyvä ja avoin sekä tilivelvollinen muita samassa asemassa olevia johtajia kohtaan.

Seppo Pehkonen