Teksti: Hanna Ranssi-Matikainen

Kuva: Pasi Repo

Irtiotto kirkkolaivasta

18 vuotta luterilaista kirkkoa palvellut, monille tuttu radioääni Jarmo Sormunen päätti viime keväänä luopua pappisoikeuksistaan. Ja samalla päästää koko kirkosta irti.

Päätös ei suinkaan syntynyt hetken huumassa. Jo vuosien ajan Sormusia oli huolettanut se, että kirkko näytti yhä kiihtyvämpään tahtiin luopuvan Raamatun sanasta. – Teologia on vuosien saatossa ajautunut liberaalimpaan suuntaan. Kirkossamme pappi saa julkisesti kirjoittaa, opettaa ja suosia sellaista, joka on ristiriidassa Sanan kanssa. Piispat ovat kuitanneet asian arvokkaalla huolestumisella ja sielunhoidollisilla keskusteluilla. Silti samat papit ovat saaneet kaikessa rauhassa jatkaa toimintaansa.

– Samaan aikaan kirkko painostaa niitä, jotka yrittävät pitää Raamatun opetuksesta kiinni. Jos pappi kieltäytyy Sanaan ja omaantuntoonsa vedoten toimittamasta jumalanpalvelusta naispapin kanssa, tuomiokapituli on pahimmassa tapauksessa pidättänyt hänen pappisoikeutensa.

Jarmo Sormunen mietti yhdessä vaimonsa Pirjon kanssa vuosia, miten edustaa pappina instituutiota, joka ei ojentaudu tunnustuksensa mukaan. Miten toimia kirkossa, joka käytännössä siunaa synnin?

– Päätimme viime vuoden lopulla, että eroamme Suomen evankelisluterilaisesta kirkosta kesällä 2008. Päätöksemme ei tullut yllätyksenä niille, jotka ovat läheltä seuranneet elämäämme. Olemme puhuneet asiasta jo vuosia.

Päällimmäisenä kiitollisuus

Ennen eroamispäätöstään Jarmo Sormunen ehti työskennellä Kansanlähetyksen palveluksessa 27 vuotta. Viimeisimmäksi hän toimi valtakunnallisena raamatunopettajana sekä paikallistasolla Jyväskylän Leipäsunnuntai -tilaisuuksissa. Pirjo puolestaan työskenteli Keski-Suomen Kansanlähetyksen lapsityön parissa.

Lisäksi Jarmo on tehnyt radiotyötä. Hän toimitti Raamattuavaimet ja Raamattuavain Extra -nimisiä radio-ohjelmia sekä TV7:lle Cafe Raamattua. Suolapalat-ohjelman toimittaminen Radio Deissä jatkuu myös työsuhteen päätyttyä. Suolapaloja on voitu tämän kesän lopulta saakka seurata myös TV7:lta. Syyskuun alusta Jarmo on luotsannut Varustamo-nimistä ohjelmaa samalla kanavalla.

– Olen kiitollinen Kansanlähetyksen palveluksessa vietetyistä vuosista. Sain mahdollisuuden tehdä juuri sitä, mihin Jumala minut kutsui. Nautin suuresta toimintavapaudesta ja sain olla käynnistämässä useita erilaisia työmuotoja.

Kuilu oman raamatuntulkinnan ja kirkon opetuksen välillä kasvoi vuosien mittaan kuitenkin liian suureksi. Esimerkiksi samaa sukupuolta olevien parisuhteen siunaaminen ei ole Sormusesta mikään pikku juttu. – Käytännössä sillä julistetaan, että ihminen voi saada Jumala siunauksen ja hyväksynnän, vaikka ei teekään synneistään parannusta. Mielestäni se on ristiriidassa raamatullisen vanhurskauttamisnäkemyksen kanssa. Jos Jumala ei suostu synnin siunaajaksi, miten pappi uskaltaa sen tehdä?

Tunnustuksen puute

– Tämä on vain yksi esimerkki siitä repeämästä, joka kirkon sanojen ja elämän välille on syntynyt. Uskon tulisi ennen kaikkea näkyä käytännössä. Jeesus moitti juutalaisia toistuvasti siitä, että he sanoivat uskovansa Jumalaan, mutta eivät toimineet sen mukaan. Kirkko on mielestäni astunut klassisen kristinuskon ulkopuolelle luopumalla omasta tunnustuksestaan.

Tänä syksynä Sormusten elämässä alkoivat puhaltaa uudet tuulet. Viime kevään ajan he pohtivat yhdessä ystäviensä kanssa, millaiseen seurakuntayhteisöön myös uskosta osattomien olisi helppo tulla.

– Kokoonnuimme useasti pohtimaan tätä reilun kymmenen perheen voimin. Päädyimme perustamaan Satamaseurakunta-nimisen paikallisseurakunnan, joka rekisteröitiin uskonnolliseksi yhdyskunnaksi. Vastuunkantajat tulevat pääasiassa luterilaisen herätyskristillisyyden piiristä, mutta mukana on myös vapaista suunnista tulevia.

Kaste ja ehtoollinen

Teologisesti seurakunta ammentaa luterilaisesta uuspietismistä. Näkemyksen vahvuuksia ovat traditionaalinen Raamattuun pitäytyminen, silti modernius ihmisten tavoittamisessa. Seurakunta haluaa saavuttaa ennen kaikkea niitä, joilla seurakuntayhteyttä ei vielä ole.

– Kastenäkemyksemme samoin kuin muu seurakuntamme teologia nousee pitkälti luterilaisuudesta. Silti opinmäärittelyssämme ei mainita luterilaisia tunnustuskirjoja. Esimerkiksi kasteesta opetamme, että se on lahja, joka sekä osoittaa että lahjoittaa Jumalan armon ja anteeksiantamuksen. Kaste ei kuitenkaan hyödytä ihmistä, ellei hän uskolla ota kasteessa luvattua Jeesuksen sovitustyötä vastaan.

– Ehtoollinen puolestaan on kaikille uskoville avoin anteeksiantamuksen, liiton vahvistumisen, yhteyden ja julistuksen ateria, jossa muistellaan Jeesuksen kärsimystä.

Seurakunnan vastuunkantorakenne nojaa Paavalin Timoteukselle antamiin ohjeisiin. Vanhimmisto koostuu vain miehistä. Myös seurakunnan pastorina voi toimia ainoastaan mies. Operationaalisesta toiminnasta vastaavaan johtotiimiin voi sen sijaan kuulua sekä miehiä että naisia.

Ei kivutonta

– Satamaseurakunnassa unelmoimme yhteisöstä, jossa sen jäsenet voisivat innostua Jumalasta, seurata Jeesusta, kasvaa ja viihtyä yhdessä sekä kutsua muitakin Kristuksen luo.

Toiminta rakentuu mm. lauantaisten Sataman iltojen sekä perheille suunnatun Lasten sataman varaan. Pienryhmätoiminta käynnistyy ensi keväänä. Elokuussa järjestetyssä ensimmäisessä Sataman illassa oli lapsineen mukana noin sata ihmistä.

– Tavoitteemme on, että jokainen voisi kokea olonsa seurakunnassa tervetulleeksi. Pyrimme siihen, että mahdollisimman moni voisi mieltää itsensä illan ”isännäksi” ja ”emännäksi” ottamalla ihmisiä vastaan ja osallistumalla lahjoineen toimintaan.

Käsillä olevaan vaiheeseen ei ole kuitenkaan päästy kivutta. Luterilaisen kirkon pappeudesta luopuminen ei ollut helppo ratkaisu. – Silti kaiken tämän keskellä koen valtavaa rauhaa. Koen, että Jumala on minut tähän johdattanut.

– Yksi syy uuden seurakunnan perustamiseen liittyy uskosta osattomien tavoittamiseen. Sekä kokemus että tilastot puhuvat sen puolesta, että nuoret seurakunnat tavoittavat parhaiten uskosta osattomia. Vanhemmat ja vakiintuneemmat kirkkokunnat huolehtivat uskovista, mikä sekin on tärkeää. Mutta kyllä myös vanhempien kirkkokuntien kannattaisi ryhtyä perustamaan uusia seurakuntia, joista mukana olijat voisivat innostua ja kokea tekevänsä omaa juttuaan. Näin heidän sitoutumisensa toimintaan olisi paljon voimakkaampaa.